maanantai 16. joulukuuta 2013

Jouluinen rommirusina-suklaakakku

Tämän kakun suunnittelin meneväksi joulumyyjäisiin hyväntekeväisyystarkoitukseen Kapuaja Aijan varainkeruuseen kehitysmaiden naisten ja tyttöjen hyväksi. Kävikin sitten niin, että kuume iski tähän kakkutaiteilijaan ja kakku ei valmistunut myyjäisiin mennessä ja taiteilukin jäi sitten vähemmälle. Sain sen tehtyä kuitenkin sitten viemisiksi perheeni pikkujouluihin. Jospa joskus keväällä sitten saisi uuden mahdollisuuden tukea KAPUA-hankettakin. :)

No mutta itse kakun tekoon. Päätin tehdä suklaakakkupohjan ja etsiskelin netistä, kirjoista ja blogeista jotain erilaista kakkupohjan ohjetta. Päädyin soveltamaan Kakkumonsterin blogista löytämääni ohjetta seuraavin mitoin:

300g voita
300g sokeria
4 isoa munaa
195g vehnäjauhoja
75g tummaa kaakaojauhetta
1,5tl leivinjauhetta.

Tässä ohjeessa siis voi ja sokeri vaahdotettiin, sitten lisättiin munat yksitellen vatkaten. Loput kuivat ainekset sekoitettiin keskenään ja myös vatkattiin joukkoon. Paistoin taikinan kahdessa vuoassa, 20cm:n ja 15cm:n vuoassa. Tämä siksi, että halusin tehdä pienen koemaisteluversion kotiinkin siitä pienemmästä pohjasta. Vähän vajaa tunti riitti paistamista ja pienempi paistui aavistuksen liian tummaksi.

No loppujen lopuksihan kävi niin, että pienempi pohja meni pakasteeseen odottamaan käyttöä johonkin muuhun ja 20cm:n pohjasta tein kakun pikkujouluihimme. Täytteeksi tein rommirusinavaahdon rommirusinarahkasta ja Flora Vispistä. Yksi purkki Vispiä vaahdotettiin ja joukkoon lisäsin maistelun perusteella 1,5prk Valion rommirusinarahkaa. Annos oli ihan liian reilu tähän 20cm:n kakkuun, eli varmaan olisi riittänyt 1prk rahkaa ja puoli purkkia Flora Vispiä.

Kakun kostutin omenamehulla, johon jälleen maun mukaisesti lisäsin pari lorausta tummaa rommia. Täytteeksi meni edellämainittua rommirusinavaahtoa sekä rouhittua tummaa suklaata yhteensä n. 100g kahteen kakkuväliin.


Kakun täytin edellisenä iltana, jotta sai maustua ja kostua yön yli. Seuraavana päivänä sitten kuorrutin vaahdotetulla Flora Vispillä. Tosin koristepursotusten kermavaahtoon lisäsin vielä jäljelle jääneen puoli purkkia rommirusinarahkaa. Se oli siinä mielessä kiva idea, että tuli makua, mutta pursotusjälkeä se heikensi, koska rusinat tukkeuttivat pursotinta. Tasaisen kermapinnan teen kakkuihin siten, että pursotan pyöreäaukkoisella tyllalla pystysuorin vedoin kakun ympäriinsä ja sitten raapalla tasoitan sen sileäksi pinnaksi kakkua samalla pyörittäen. Siihen erinomainen apu on joskus Lidlistä hankittu pyörivä kakkulautanen. :)


Koristeita kun en sairastelun vuoksi ehtinyt enkä jaksanut taiteilla, tuli koristukseksi suklaarouhetta ja kultaisia koristerakeita. Maultaan tämä kakku oli vahva ja mukavan rommirusinainen! Varmaankin lähinnä aikuiseen makuun sopiva, epäilisin. :)

Mukavaa joulun odotusta, enää 8 yötä jouluun!

-Ammie-

tiistai 3. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivän sinivalkoiset kuppikakut

Tekipä mieleni kokeilla jotain uutta lähestyvän itsenäisyyspäivän kunniaksi. Niinpä päätin kokeilla kuppikakkuja sinivalkoisella teemalla, makumaailmaa myöten. Sinistä mustikoista ja valkoista valkosuklaasta. Ja reseptinkin kehittelin sitten ihan itse, ensi kertaa. :) Tällaisella ohjeella muffinit tein:

200g voita
2dl sokeria
3 munaa
3,5dl vehnäjauhoja
0,5dl perunajauhoa
2tl leivinjauhetta
3/4dl maitoa
100g valkosuklaa-limerahkaa
100g mustikoita
100g valkosuklaarouhetta

Ensin pehmeä voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Seuraavaksi munat lisätään yksitellen vatkaten. Jauhojen ja leivinjauheen yhdistelmää sekä maitoa lisätään joukkoon vuorotellen vatkaamalla. Rahka, valkosuklaarouhe ja mustikat lisätään seokseen käsin sekoittaen. Mustikat kannattaa jättää viimeiseksi, jotta eivät rikkoonnu niin paljoa ja värjää koko taikinaa. Taikinasta tuli 14 muffinia käyttäen Pirkan amerikan muffinivuokia.



Kuppikakut kuorrutin tomusokerilla maustetun, vaahdotetun Flora Kuohun sekä jäljelle jääneen valkosuklaa-limerahkan seoksella. Osan vaahdosta värjäsin siniseksi ja laitoin sitä pursottimen yhteen reunaan vain ja loppuosan täytin valkoisella vaahdolla. Pursotin tähtityllalla keskeltä reunoja kohti. Pinnan koristelin hopea- ja lumihiutalenompparelleilla ja koko komeuden kruunasin sokerimassasta väkertämilläni suomenlipuilla. Liput oli maalattu sinisellä pastavärillä ohutta sivellintä käyttäen.

Makoisaa itsenäisyyspäivää! :)

-Ammie-

maanantai 2. joulukuuta 2013

Lakkasydän

Havahduinpa Kakkutaiteilija facebook-sivuja selaillessani, että tämä kakku on jäänyt esittelemättä blogissa. Ja tässä huomautus, että facebook-sivujen linkki löytyy nyt sivupalkista tuosta oikealta. :)

Elokuun lopulla siis tein isovanhempieni syntymäpäivien kunniaksi heille kakun, jossa päämakuna oli lakka. Idea lakkakakkuun lähti siitä, että muistan mummun aina itse tehneen aikoinaan lakkatäytekakkuja, joten päättelin heidän pitävän siitä.



Pohjana oli ihan tavallinen vaalea pohja ja täytteeksi laitoin Pirkan omena-lakkahilloa (mikä on mielestäni aika kiva makuyhdistelmä sekä hinnaltaan huokeampaa kuin pelkkä lakkahillo) sekä vaniljarahkavaahtoa. Onneksi löytyi mummun ja isäni pakasteista lakkoja, jotta sain niitä laitettua kakun pinnalle. Aluksi ajattelin laittaa koko kakun pinnan niitä, mutta päädyinkin sitten tekemään niistä sydämen, jonka reunustin kermalla. Lakkojen alle kakun pinnalle sivelin ensin täytteenäkin ollutta hilloa ja päälle valelin sokerikiilteen. Pursotukset olivat Flora Vispiä ilman mitään vahvikeaineita.

Mielestäni tästä kakusta tuli yksinkertaisen tyylikäs ja kaunis, herkkäkin. Lakkojen kaunis väri hehkuu valkoisen kerman keskellä. Maku myös oli oikein hyvä ja mikä tärkeintä: mummu ja ukko tykkäsivät! :)

-Ammie-

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

"Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä"

Tänään ei ole esittelyssä tehtyjä luomuksia, ainoastaan ajatuksia kakkujen teosta. Tv on nykyään pullollaan monenlaisia kakkuohjelmia ulkomailta. Eilen tuli niistä yhtä katsottua sattumalta ja jälleen päädyin samoihin ajatuksiin, minkä vuoksi en niin kovin innostunut ole niiden ohjelmien katsomisesta.

Tässäkin ohjelmassa pääasia oli tehdä näyttävä, ulkoisesti upea ja hämmästyttävä kakku. Ja sellaisiahan niistä tuli, mutta se, mitä en itse ymmärrä, on kakkujen sisällön sivuosarooli. Eilisen ohjelman kakuissa oli osakseen oikeaa kakkupohjaa ja ilmeisesti sitä jollain kreemillä täytettiin, mutta iso osa kakkujen "rungosta" tehtiin jostain muroherkusta. Siis anteeksi mitä??!! Muroherkusta?!?!! Toki ymmärrän, että syynä oli se, että piti tehdä pilvenpiirtäjän näköiskakku ja pehmeä kakkupohja ei varmaankaan onnistu pysymään jämäkkänä, korkeana ja kapeana pystyssä. Mutta mikä idea on tehdä wow-efektin aiheuttava kakku, joka on periaatteessa kyllä syötävä, mutta ei lainkaan herkullinen? Tää ei vaan niin kuin tajua.

Oman kakkufilosofiani mukaan nimenomaan se maku on tärkein. Kakku tehdään syötäväksi, joten sen on oltava hyvää. Sen on oltava sopivan kosteaa, mehevää, pehmeää, suussa sulavaa. Tämän filosofiani vuoksi olen painottanut omia kakkujani kermakakkuihin, sillä vaikka massapäällysteisistä kakuista tulee upeita, minua häiritsee se massojen äklömakea maku. Käytän usein kyllä valmista vaahtokarkin makuista kaulintamassaa kakun päällislevynä, sillä sen päällä myöskin massasta tehdyt koristeet säilyvät paremmin ja ne on helpompi kiinnittää siihen. Mutta mieluummin tosiaan haen sen wow-efektin omiin kakkuihini näyttävistä pursotuksista tai koristeista, jotka kyllä teen syötävistä massoista, mutta itse kyllä en ole innostunut niiden koristeiden syönnistä. Koristeet on helppo siirtää syrjään ja vaikka säilyttää muistona. :)

No, makuja on monia, ja kenties se sokerimassakin on jonkun herkkua. :D Iloista joulun odotusta ja lämpöisää ensimmäistä adventtia! Täällä päässä muhii jo ajatus joulutäytekakusta..... :)

-Ammie-